Luokkakokous verestää muistoja

Muisteleminen yleensä ja esimerkiksi muistelupiiriin osallistuminen ovat oivia tapoja hoitaa omaa muistiaan. Luokkakokous on hyvä esimerkki tapaamisesta, jossa keskustelu hyvin paljon pyörii entisissä ajoissa. Yksi muistaa kouluajoista yhtä, toinen toista. Sekin osoittaa, miten eri asiat jäävät ihmisten mieleen.

Oma ylioppilasluokkani on kokoontunut joka viides vuosi tähän asti, mutta riemuylioppilasvuonna 2012 olimme yhtä mieltä siitä, että tapaamisten väliaika on hyvä pienentää kolmeen vuoteen. Ensimmäinen tapaaminen kylläkin oli vasta, kun oli kulunut 25 vuotta ylioppilaaksi pääsystä. Silloin olivat nykyisin ruuhkavuosiksi sanotut ajat jo takana, ja nyt taas ikääntyminen tekee tehtävänsä, joten aikasykliä oli paras muuttaa toiseen suuntaan.

Meitä pääsi ylioppilaaksi 22, ja joukostamme on sittemmin kolme kuollut. Opettajistamme tiedämme elossa olevan vielä ainakin kaksi, mutta vain ensimmäiseen tapaamiseen kutsuimme opettajia.

Tapaamisissa on ollut läsnä vaihtelevasti 12-15 henkeä. Luokkalaisistamme osa on sellaisia, jotka eivät koskaan ole osallistuneet, osa on taas ollut joka kerta mukana. Tapaamisia on ollut eri paikoissa ja erilaista ohjelmaakin on järjestetty. Tärkeintä kuitenkin on toinen toistemme tapaaminen.

Keskustelunaiheet ovat olleet mitä milloinkin. Nyt kuitenkin viime keskiviikon tapaamisessa kerroimme siitä, miksi aikanaan pyrimme oppikouluun. Siihen aikaan näet oppikouluun oli pääsykokeet, ja yleensä niihin osallistuttiin neljän kansakouluvuoden jälkeen. Muutama kertoi opettajansa kehottaneen pyrkimään oppikouluun. Useimmilla kuitenkin oli oppikoulussa jo isompia sisaruksia, joiden esimerkin mukaan sitten nuorempikin lähti samalle opintielle.

Meidän ikäpolvemme ei vielä ollut niin sanottuja suuria ikäluokkia, mutta isoja luokkakokoja kyllä oli. Osa meistä tuli olleeksi luokkatovereita koko kouluajan alakoulusta lukion loppuun asti. Jatko-opinnot sitten erottivat meidät yliopistoihin tai opistoihin kuka minnekin meni. Yhteiset kouluvuodet kuitenkin pysyvät meitä yhdistävänä tekijänä.