Lentomatkustuksen ihanuus ja kurjuus

Iltapäivälehdissä on näkynyt listauksia lentomatkustajien epätoivottavista tavoista. Kun taas on kaksi lentomatkaa tuoreessa muistissa, tuli mieleen listata vähän päinvastaisesti omia lentokokemuksia. Niitä on kertynyt kuudelta vuosikymmeneltä. Listan asiat ovat satunnaisessa järjestyksessä.

1) Haarukat. Olen sellaista ikäluokkaa, että muistan kunnolliset aterimet, joissa oli oikein Finnairin logo, silloisessa turistiluokassa. Taisivat tulla sikälikin kalliiksi, että ne helposti sujahtivat matkustajan laukkuun. Seuraavaksi tulivat muovihärpäkkeet, joita vieläkin tietysti käytetään. Tosin viime lennolla Helsinki-Milano-Helsinki ei niitä tarvinnut, ellei ostanut itselleen syötävää. Economy-luokassa hintaan kuuluivat mustikkamehu, kahvi/tee ja vesi. Ihan järkevää säästölinjaa sinänsä.

2) Tuolien selkänojat. Matkustajan mukavuudeksi on tarkoitettu mahdollisuus laskea tuoli lepoasentoon. Tosin takana istuvan matkustajan mukavuus on kyllä kyseenalaista, ellei anna niin sanotusti vahingon kiertää. Olen käynyt Yhdysvalloissa kolme kertaa, mutta kahdesta aikaisemmasta kerrasta ei ole jäänyt tästä asiasta muistikuvia. Lokakuisella lennolla oli mennen tullen edessä matkustaja, joka mitään kyselemättä laski istuimen eteeni. Sinnittelin kapeassa tilassa ja ihmettelen, miten isokokoiset ihmiset ollenkaan jaksavat kahdeksan tuntia tai kauemminkin niin ahtaassa.

3) Lentopelko. Saksalaisen koneen maahansyöksystä ei ollut viikkoakaan, kun lähdin viimeksi matkaan. Silloin yksi asiantuntija vakuutti, ettei ihminen ole missään niin turvassa kuin lentokoneessa. Harvoinhan kaikkea ympäristössämme tuplatarkistetaan samoin kuin lentoonlähdössä. Turbulenssi on ikävintä, ja olen oikeasti pelännyt vain muutaman kerran huonossa säässä, kerran ukonilmalla ja kahdesti rankassa lumimyrskyssä.

4) Tekninen vika. Silloin tällöin matka viivästyy eri syistä, kiusallisimmalta tuntuu tekniseksi viaksi kerrottu myöhästymisen syy. Yli 30 vuotta sitten Sisiliasta lähtö viivästyi, mutta ryhmä kuljetettiin syömään ja vasta monen tunnin jälkeen päästiin matkaan. Mukana ollut tyttäreni lausahti pienen ihmisen viisaudella Helsingissä lentokentällä: Perille päästiin, vaikka vääränä päivänä. Kerran taas istuin Brysselin kentällä yli tunnin kuumassa koneessa. Ikkunasta katsoen näytti, että konetta korjattiin metallisen vaateripustimen näköisellä välineellä. Tämä on tietysti täydellinen maallikon näkemys, ja matkaan päästiin samalla koneella.

5) Matkatavaroiden eri reitit. Matkatavarat ovat muutaman kerran jääneet kyydistä, varsinkin, kun vaihtoaika on supistunut ensimmäisen lennon myöhästymisen takia lyhyeen. Aina laukut ovat kuitenkin tulleet kotiin tai lomapaikkaan toimitettuina, vaikka hieman myöhässä.

6) Perillepääsy. Parasta tietysti on, että perille on päästy. Kun lentää toiselle mantereelle, mieli ei aina tule yhtä nopeasti mukana kuin kone kuljettaa matkustajan. Aikaerot aiheuttavat enemmän tai vähemmän vaikeuksia, mutta vaiva on vähäinen ja varmasti ohimenevä.