Lapsella on oikeus olla lapsi

Astrid Lindgren sanoi kirjoittavansa pienelle lapselle, joka on hänessä.

Lasten oikeuksien julistus esitettiin ensimmäisen kerran 60 vuotta sitten YK:n yleiskokouksessa, mutta vasta 30 vuotta myöhemmin siitä tuli laajasti ratifioitu ihmisoikeussopimus. Viime viikolla muistettiin tätä tärkeätä sopimusta lasten oikeuksien päivänä. Samalla myös mediassa kyseltiin lapsilta, mitä oikeuksia lapsilla on. Radiossa yksi päiväkodissa ollut tyttö sanoi: Lapsella on oikeus katsoa tähtiä.

Lapsen vastaus kosketti minua ehkä tavallista enemmän, sillä olen viime päivinä lukenut lasten ystävän, ruotsalaisen lastenkirjailijan Astrid Lindgrenin (1907-2002) elämästä kirjoitetun kirjan. Jens Andersenin tekemän teoksen nimessä ASTRID LINDGREN Tämä päivä, yksi elämä on lause, jota voidaan kutsua Lindgrenin elämänohjeeksi.

Nuoren Astridin koulunkäynti loppui reaalilyseoon, jonka jälkeen hän pääsi harjoittelijaksi paikallislehteen. Hänen lupaava toimittajan uransa katkesi kuitenkin kesällä 1926, kun tuli ilmi suhde lähes viisikymppiseen esimieheen, vieläpä naimisissa olevaan. Astrid tuli raskaaksi, ja se merkitsi varsinaista käännekohtaa nuoren naisen elämässä. Poika syntyi Tanskassa ja eli siellä sijaisäidin hoidossa kolmivuotiaaksi, kunnes pääsi asumaan äitinsä kanssa.

Koko tämä raastavakin asia vaikutti lopulta Astrid Lindgrenin koko loppuelämään. Hänen teoksissaan on todettu tavallista useammin olevan orpoja tai isättömiä lapsia. Nuori Astrid halusi kuitenkin pitää lapsen, mutta ei edes myöhemmin halunnut avioitua pojan isän kanssa. Isä kyllä tapasi poikaansa ja maksoi myös tämän elatuksesta. Kirjailija sai myöhemmin vielä tyttären aviomiehensä kanssa ja monesti sanoin ja teoin osoitti olevansa lapsirakas.

Tässä esimerkki Astrid Lindgrenin pikakirjoituksesta. Hän purkaa tunteitaan suuresta verokeskustelusta, jonka hän tuli aloittaneeksi. Keväällä 1976 Ingmar Bergman ilmoitti lähtevänsä maanpakoon Ruotsista liiallisten verojen vuoksi.

Lasse-pojan syntymän jälkeen Astrid Lindgren opiskeli Tukholmassa sihteeriopistossa, ja siellä hankitusta pikakirjoitusopista tulikin iso merkitys hänen tulevalle kirjailijan uralleen. Hän näet kirjoitti kaikki teoksensa pikakirjoituksella, joka sitten kirjoitettiin puhtaaksi. Tavallisimmin hän työskenteli aamutuimaan sängyssä maaten ja vitsaili olevansa laiska, kun tekee työtä makuulla. Tukholman kuninkaallisen kirjaston Astrid Lindgren -arkistossa on tallella 660 pikakirjoituksella täytettyä lehtiötä, käytännössä hänen kirjallinen työnsä.

Astrid Lindgren aloitti kirjailijan työnsä kirjoittamalla kertomuksia ja novelleja, joita julkaistiin lehdissä. Peppi Pitkätossun ilmestyminen vuonna 1945 oli varsinainen läpimurto, mutta kovin helposti se ei onnistunut. Iso kustantaja hylkäsi ensimmäisen version. Peppi oli yksinään asuvana ja omia teitään kulkevana aivan liian radikaali sodanjälkeisessä Ruotsissa.

Astrid Lindgren oli aikaisemmin tullut romaanillaan Riitta-Maija keventää sydäntään  tyttökirjakilpailussa toiseksi, ja Rabén & Sjögrenin kustantamo julkaisi teoksen. Kustantamo oli kuitenkin talousvaikeuksissa ja toivoi uutta kirjaa Lindgreniltä. Lopulta Lindgren oli teoksillaan oikea kultamuna kustantamolle. Lisäksi hän teki 25 vuotta osa-aikatyötä samassa talossa.

Kaikeksi onneksi lastenkirjastonhoitaja Elsa Olenius oli kuulunut tyttökirjakilpailun tuomaristoon ja hoiti päätoimensa ohella Rabén & Sjögrenin kustantamossa muiden muassa kustannustoimittajan tehtäviä.  Elsa Oleniuksella oli muutenkin vahva asema Ruotsin lastenkirjallisuuden ja -teatterin maailmassa.

Rabén & Sjögren julisti kilpailun parhaasta 6-10-vuotiaille tarkoitetusta lastenkirjasta. Olenius pyysi Lindgreniä osallistumiaan Peppi-kirjan tekstillä kilpailuun, sillä hän tunnisti Bonniersin hylkäämässä käsikirjoituksessa piilevän voiman. Kaikki tuomaristossa eivät aluksi olleet samaa mieltä, mutta lopulta Peppi Pitkätossun tarinan todettiin olevan omaa luokkaansa, ja se voitti kilpailun. Loppu onkin historiaa.

Peppi Pitkätossun tarina käännettiin sittemmin monelle kielelle, mutta aivan yhtä menestystä sen tie ei ollut. Esimerkiksi Saksassa viisi kustantamoa kieltäytyi aluksi teoksen julkaisemisesta. Muita Astrid Lindgrenin rakastettuja kirjoja ovat Mio, poikani Mio, Vaahteramäen Eemeli, Veljeni, Leijonamieli ja Ronja, ryövärintytär.

Astrid Lindgren sai H.C. Andersen -mitalin, Ruotsin akatemian suuren palkinnon sekä Saksan kirjakauppiaiden rauhanpalkinnon.