Lankutusta ilman haastetta

Nykyään keksitään mitä erilaisimpia liikuntahaasteita. Mikä siinä, jos jokin niistä auttaa vaikkapa aloittamaan liikuntaharrastuksen. Viime vuonna oli kyykkäyshaaste, tänä vuonna olen havainnut lankutus- ja keskivartalohaasteen. Lankutusta ilman haastetta olen harrastanut jo pitempään, sillä se on kelpo liike tehtäväksi kotioloissa eikä vie liikaa aikaa. Uskon sen tehoonkin.

Minulle riittää parin minuutin lankutus esimerkiksi saliohjelman päätteeksi. Sitä on mahdollista vielä varioida esimerkiksi niin, että laskee vuoron perään polven alustaan. Se on aika tehokasta vatsalihaksille.

Kiinalaisen poliisin tekemä lankutuksen maailmanennätys 4 tuntia 26 minuuttia on minusta lähinnä hulluutta ja aivan kuin toisesta maailmasta niin virallinen ME kuin onkin.

Jos ei ole koskaan lankuttanut, voi aloittaa rauhallisesti 20 sekunnista. Puhelimella on helppo ottaa aikaa, joten voi keskittyä hengittämiseen eikä tarvitse laskea. Olen myös huomannut, että aikatavoitteen asettaminen auttaa puristamaan viimeiset sekunnit, vaikka käsissä tai jaloissa olisi jo tärinää. Tahdonvoima on aika hyvä väline, kunhan sen ottaa käyttöön.

Lankutuksessa ollaan päinmakuulla kyynärvarsien varassa ja noustaan sitten varpaiden varaan. Lantio ei saa retkahtaa alas eikä toisaalta nousta ylös, vaan ollaan vatsa tiukkana. Selän kuuluu olla vähän kaarella. Jos tavallinen lankutus tuntuu tylsältä tai liian helpolta, voi sen muuttaa välillä sivulankutukseksi, mutta se on jo haastavampi liike.

Kun hulluudella ei ole tässä maailmassa mitään rajoja, niin muutama vuosi sitten keksittiin ottaa valokuvia ihmisistä, jotka tavallaan lankuttivat odottamattomissa julkisissa paikoissa. Valokuvat tietysti julkaistiin somessa.