Lähiruokaa ennen ja nyt

Muistatko vielä tikkutollon? Myönteisesti vastaavat ovat tuskin nuorempia kuin 60 vuotta. Lisäksi voi olla, että tunnet tämän perinneruoan jollakin toisella nimellä. Turhaan on kuitenkin tämä terveellinen ruoka painunut muistojen joukkoon, sillä se jos mikä on terveellistä ja nykyään niin trendikästä lähiruokaa.

Tikkutollo (kuva) on erikoisesta nimestä huolimatta niin tavallista ruokaa kuin ruisjauhoista ja puolukkasurvoksesta tehty sekoitus. Jos se olisi edelleen yleinen ruoka, sitä kutsuttaisiin kai raakapuuroksi. Puolukan ja muiden tavallisten metsämarjojen terveellisyys on viime vuosina noussut uuteen arvoon, kun ulkomaalaisetkin hamuavat näitä Suomen kesän kypsyttämiä herkkuja.

Omasta lapsuudestani muistan, että kellariin säilöttiin talveksi kokonaisia puolukoita veteen tynnyriin. Samassa tynnyrissä oli myös omenoita, joita sieltä ongittiin syötäviksi. Hyvin kelpasivat, vaikka olivatkin aika happamia. Samoin pienet koululaiset vietiin syksyllä marjametsään, ja saaliista saatiin keittäjän tekemää marjapuuroa talven aikana. Muutenkin kouluruoka oli puuroja, vellejä ja keittoja, eikä ruokaa juuri moitittu.

Huonona asiana on vain jäänyt mieleen, että joku oppilas pakotettiin syömään esimerkiksi kaurapuuroa, vaikka se ei olisi millään maistunut. 1950-luvun koulussa oli henki niin autoritaarinen, että opettajan sana oli laki. Nämä syömispakotukset ovat vieläkin vuosikymmenten jälkeen tuoreina mielessä, vaikka itseäni ne eivät koskeneet.

Nykyään on vallalla lähiruoka-ajattelu ja hyvä niin. On helppo ymmärtää, että lähellä tuotettu ruoka on sopivinta. Silti tuo niin trendikkääksi koettu ajattelu vähän huvittaa, sillä lähiruokaa on aikoinaan syöty vallan mainiosti vuosikymmeniä sitten miettimättä sen hyviä tai huonoja puolia. Metsästä haettiin marjat ja maaseudulla omasta kasvimaasta juurekset puhumattakaan sitten maataloudesta eläneitä ihmisiä, jotka elivät omavaraistaloudessa.

Löysin kirjahyllystäni vanhan keittokirjan, jonka sisäkansi valitettavasti puuttuu, joten en tiedä kirjasen painovuotta. Siinä on kuitenkin muutamalle viikolle tehty ruokalista, ja ohjeet on tarkoitettu 10 hengen päivälliselle. Ihan tavallisia ruokia listassa ovat vaikkapa kalakeitto, hernekeitto, silakkalaatikko, lihapyörykät ja paistettu sianliha. On siellä myös eksoottisempia ruokalajeja eli vesivelliä, luukeittoa, vasikanlihasylttyä ja perunakokkareita. Kirja lienee tarkoitettu nuorille, sillä kirjan lopussa on myös ohjeita huoneiden siistimiseen, puhdistamiseen ja pesemiseen sekä vaatteiden pesemiseen.

Melkein nykypäiväänkin sopisi viimeisellä sivulla oleva ohjelista:

Sääntöjä ruuan laittamisessa.

  1. Ole siisti ja pidä keittiössä kaikki puhtaana.
  2. Ole säästäväinen. Käytä kaikki parhaimmalla tavalla.
  3. Laske aika. Ole täsmällinen.
  4. Pidä aina lämmintä vettä käsillä.
  5. Laita kaikki järjestykseen, ennen kuin keittäminen alkaa.
  6. Älä koskaan pidä keittoastioita tyhjinä tulella.
  7. Jos jotain läikkyy pöydälle tahi lattialle, pyyhi se heti pois.
  8. Jos maitoa, rasvaa t. m. s. kaatuu hellalle, niin ripoita suolaa päälle, se haihduttaa hajun.
  9. Pane joka esine jälleen paikoilleen.
  10. Asettele kaikki niin että miellyttää silmää.