Ladut houkuttelevat hiihtäjiä

Monen vuoden tauon jälkeen on mahdollista myös täällä kotimaisemissa harrastaa murtomaahiihtoa. Viime vuosina talvet ovat olleet niin vähälumisia, että vain harvoin on ollut kunnon hiihtokelit. Nyt on riittänyt lumitöitä, mutta vastapainoksi voi sujutella hyvillä laduilla vaikka iltaisin, sillä kansanhiihtolatu on myös valaistu.

Kynnys hiihtoladulle lähtemiseen oli yllättävän korkea, kun on ehtinyt kulua viitisen vuotta siitä, kun edellisen kerran suksilla liikuin. Lähdin maltillisesti liikkeelle ja valitsin matkaksi vain viisi kilometriä. Näin lyhyen matkan valintaan vaikutti osaltaan myös edellisen päivän jumppa, joka oli normaalia vaativampaa. Lisäksi iltavenyttely vielä unohtui.

Joka tapauksessa latu oli  hienossa kunnissa. Keli oli mitä mainioin ja oli todella pitelemistä, etten lähtenyt liian lujaa liikkeelle. Ensimmäiset vedot tuntuivat yllättävästi yläkropassa, vaikka olen kaikenlaista muuta liikuntaa harrastanut ahkerasti ja lumitöitäkin on tarvinnut tehdä ahkerasti. Pian ne tuntemukset hävisivät, mutta toisaalta ne toivat esiin murtomaahiihdon erinomaisen hyvän luonteen. Murtomaahiihto on mitä parhainta yleisliikuntaa koko vartalolle. Hiihdon liikeradat kohdistuvat tasapuolisesti molemmin puolin vartaloa, ja samalla tulee hyvää tasapainoharjoittelua. Plussaa on tietysti myös ulkoilmassa olo.

Meno hiihtoladulla on nykyään etelässäkin lähes yhtä rentoa kuin Lapissa. Täälläkin saatetaan tervehtiä iloisesti muita hiihtäjiä, ja kysyttiin minulta reitistäkin. Onneksi osasin opastaa, sillä näillä laduilla olen suksinut jo lapsesta asti. Kun asuin muualla, tulin hiihtolomalla usein hiihtelemään tuttuihin harjumaisemiin. Lapissa olen hiihtänyt niin Saariselän kuin Ylläksen laduilla, ja siellä taitettiin pitkiäkin matkoja. Lapin-muistot ovat yli 20 vuoden takaa, mutta uskoisin sielläkin hiihtoväen olevan samanlaista porukkahenkistä kuin ennenkin. Joskus lähdin yksinkin Lappiin hiihtoreissulle, mutta löysin sieltä mukavaa hiihtoseuraa, enkä nyt puhu monotansseista, jotka nekin aikoinaan tulivat tutuiksi.

Nyt aion käyttää hyödyksi nämä hiihtokelit, ja uskoisin lähtemisen olevan jo paljon helpompaa, kun kamppeet on haettu varastosta esiin. Valmisteluun menee ensimmäisellä kerralla aikaa, varsinkin, kun oli ehtinyt kulua edellisestä kerrasta vähän liian pitkä aika. Aika vanhanaikaisilta varusteeni myös tuntuivat, enpä tainnut kellään muulla nähdä  anorakkiasua, mutta se ei menoa haitannut. Myös sukset ja voiteet ovat kokeneet aikamoisen mullistuksen näiden vuosien aikana, mutta hyvin vanhat varusteeni toimivat.