Kuuluuko? Kyllä kuuluu!

Minkä takia julkisten tilojen äänentoistossa mennään liiallisuuksiin? Ja näin kysyn minä, jonka kuulo on iän myötä jopa heikentynyt. Varmaankin myös tämän takia minusta tuntuu entistä tärkeämmältä suojella sitä kuuloaistia, joka nyt vielä on tallella.

Liian voimakkaan äänentoiston olen viime vuosina kohdannut mitä erilaisimmissa paikoissa. Ilman korvatulppia ei ehkä kannata enää mennä itselle tuntemattomiin paikkoihin, sillä olen varmaan myös meluherkkä. Tosin sekään ei riitä koko selitykseksi, sillä olen kuullut muidenkin kokeneen samaa.

Tämän volyymin nostamisen huomasin tietysti vuosia sitten elokuvateattereissa, mutta ihmeellistä kyllä myös sairaalassa jouduin tahtomattani kuuntelemaan television Iskelmä-kanavan suuriäänistä soittoa vastakkaiselta pediltä. Sitä kesti iltakymmeneen, ja olisin halunnut olla hiljaisuudessa. Korvatulpat pelastivat tilanteessa edes osittain. En rohjennut ruveta huomauttamaan epämieluisasta kuunneltavasta.

Pori Jazzin konsertteihin samoin kuin äskettäin New Yorkin jazzklubin konserttiin osasin ottaa korvatulpat mukaan. Sen sijaan yllätys oli Evita-musikaali Tampereella. Varsinkin ensimmäisessä näytöksessä melodiat soivat niin lujaa, ettei se enää ollut nautinto. Istuin seurueeni kanssa penkkirivillä 12, enkä ollut ainoa, jonka korviin musiikki oli liian lujaa.

Kuntosalilla sentään voi säädellä radioäänen voimakkuutta, mutta viimeksi en arvannut säätönappiin koskea, ennen kuin meitä oli kaksi ja toisella oli omat musiikit kuulokkeissa. Onneksi näin ei ole käynyt usein.

Pelkään pahoin, että nuoret sukupolvet kärsivät huonokuuloisuudesta vielä enemmän kuin nykyiset ikäihmiset. Nuorena ei tule ajatelleeksi, miten helposti kuulo voi vaurioitua liiasta melusta. Hurjilla volyymeilla pilataan kuulo, ja kierre on valmis. Lisää voimakkuutta tarvitaan taas sitten, että huonokuuloinen yleisö kuulee.