Kirjoja ilman nobelia tai nobelin kanssa

Syksy tuntuu olevan teemaviikkojen aikaa, ja varmasti eri aihepiirit tuovat vaihtelua ja tietoa arkeen. Viime viikko oli minusta myös kirjallisuuden ystäville tärkeä viikko, vaikkei sitä virallisesti niin noteerattu. Edellinen viikonloppu oli Turun kirjamessujen aikaa, viime keskiviikkona 10.10. vietettiin Suomalaisen kirjallisuuden ja erityisesti Aleksis Kiven päivää,  ja seuraavana päivänä saatiin tietää kirjallisuuden Nobel-palkinnon valinnasta.

Eniten erilaisia pohdintoja ja spekulaatioita herätti tietysti tämä Nobel-valinta, sillä jakajavastuussa oleva Ruotsin akatemia oli viime vuonna suurissa vaikeuksissa eri syistä ja oikeastaan toimintakyvytön. Niinpä poikkeuksellisesti viime vuonna ei jaettu kirjallisuuden Nobelia. Yhtä poikkeuksellisesti tänä vuonna Nobel-palkinnon sai kaksi, tosin toinen nimellisesti viime vuoden palkittuna näin jälkikäteen.

Aika usein valitut ovat suurelle yleisölle melko tuntemattomia, eikä edes suomennoksia ole aina saatavilla. Tänä vuonna on onneksi toisin. Kirjallisuusväen huomio kiinnitettiin nyt itäiseen Keski-Eurooppaan, sillä palkitut, puolalainen Olga Tokarczuk ja itävaltalainen Peter Handke, tulevat maantieteellisesti aika läheisistä paikoista.

Olen jo päässyt hyvään alkuun runsaasti julkaisseen Peter Handken teosta Moravalainen Yö. Kirja ottaa lukijan maagiseen otteeseen, ja ymmärrän hyvin, että Handke on saanut kulttikirjailijan maineen. Helpompaakin tekstiä olen lukenut.

Uudet nobelistit pääsivät tietysti myös lukulistalleni, sillä kummankin kotimaan kirjallisuus on minulta jäänyt vähälle lukemiselle. Lukutoukka kun olen, otan mielelläni vastaan näin hienoja suosituksia kuin esimerkiksi Nobel-palkinto.

Pidän lukutoukka-nimitystä myönteisenä, ja tällainen ihmistyyppi tuntuu olevan myös kansainvälisesti tunnettu. Siitä yhtenä todistuksena olkoon yhdysvaltalaisen pilapiirtäjän Adrienne Hedgerin mainiossa piirroksessaan tekemä luokittelu. Kodin ja perheen piiristä aiheitaan ammentava piirtäjä luokittelee lukutoukan yhdeksän ominaisuutta.

Vapaasti suomennettuina lukutoukalla on seuraavia tapoja: 1) Lukee useita kirjoja yhtä aikaa, 2) … kun samaan aikaan on pino kirjoja odottamassa lukemista, 3) … ja pitää juoksevaa listaa yhä uusista lukemista odottavista kirjoista, 4) Tuntee hyvää oloa, kun muistaa juuri lukeneensa kirjan tunnelmaa, 5) On surullinen, kun hienosti kirjoitettu kirja loppuu, 6) Pitää taukoa, kun huomaa hienon lauseen kirjassa, 7) Kun näkee jonkin vanhan kirjan kannen, palaa lapsuuden ja nuoruuden tunnelmiin, 8) Tuntee iloa ja lohtua, kun lukee uudelleen suosikkiteostaan, 9) Kävelee kirjastoon tai kirjakauppaan ja sanoo: Voisin asua täällä.

Pakko lisätä omasta päästä vielä 10. kohta: Kadehtii ihmistä, joka ei ole vielä lukenut upeaksi osoittautunutta kirjaa. Tähän samaan ajatukseen yllätyksekseni törmäsin hiljattain lukemani Liane Moriartyn Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista -teoksen kannessa. Siihen kirjaan se taas ei minun mielestäni sovi. Mukavia nämä erilaiset mieltymykset.

Artikkelikuva: Kirjastossa lukutoukka viihtyy.