Kirjoista on aihetta messuun

En ole messuihmisiä, mutta kirjamessut houkuttelivat nyt Turkuun, sillä kirjaihmiseksi kai voisin itseäni luonnehtia. Kokonaisvaikutelma oli mukava, mutta samalla hämmentävä.

Puheet painetun kirjan kuolemisesta voidaan unohtaa ainakin toistaiseksi. Messuilla vellova kirjanystävien meri kertoi näet toista. Kirjat vetävät, kiinnostavat ja puhuttavat.

Tuntui hyvältä olla mukana ainakin yhdessä mielessä samanhenkisten, kirjoja rakastavien ihmisten kanssa. Kirjojen ympärille ideoidut paneelit ja muut tapahtumat myös kiinnostivat, ja aina välillä jostakin kolkasta kuului naurunremahdus. Yleisö viihtyi.

Kirjoja oli aseteltu näytteille mitä houkuttelevimmin, lajiteltuina aihealueittain tai esimerkiksi edullisesti hinnoiteltuina. Ehkä kirjamessujen ensikertalaisena huumannuin niin kirjamääristä, etten lopulta osannut ostaa sieltä yhtäkään kirjaa.

Tosin tietysti näin useita teoksia, jotka olen jo lukenut, mutta lukemattomia lukemattomiakin kirjoja totta kai oli. Niin vain tyydyin silmänruokaan ja tässä tapauksessa myös korvanantiin.

Pori Jazz -juhlakirjan tekijät Ilari Tapio, Jarmo Huida ja Mikko Peltola sekä julkistustapahtuman juontanut maakuntajohtaja Pertti Rajala kuuntelevat, mitä Turun kirjamessujen ohjelmapäälliköllä Jenni Haukiolla on sanottavaa.
Pori Jazz -juhlakirjan tekijät Ilari Tapio, Jarmo Huida ja Mikko Peltola sekä julkistustapahtuman juontanut maakuntajohtaja Pertti Rajala kuuntelevat, mitä Turun kirjamessujen ohjelmapäälliköllä Jenni Haukiolla on sanottavaa.

Porilaisittain merkittävää oli messuille järjestetty Pori Jazz -juhlakirjan julkistus, joka tehtiin mielenkiintoisesti Taiteilijoiden Rauma -esittelyosaston viereisessä tilassa.
Juhlakirja on Mikko Peltolan, Jarmo Huidan ja Ilari Tapion kokoama, lähinnä valokuvin jazzien 50-vuotista historiaa valottava teos. Tekijöillä on ollut valinnan vaikeus. Tuhansista ja taas tuhansista hyvistä kuvista on pitänyt valita parhaiten kirjaan sopivat.

Olen ollut mukana tämän jo legendaariseksi muuttuneen festivaalin alkutaipaleella. Olin kesätoimittajana vuonna 1966 Satakunnan Kansassa Porissa, ja menin normaaliin iltavuoroon.

Silloinen toimituspäällikkö Esko Karonen päättikin lähettää minut katsomaan, mitä Kirjurinluodossa tapahtuu sanomalla: Päästetään Seetu irti, kun sinne rantaan näyttää väkeä menevän.

Tehtäväni oli kuvailla ensimmäisten jazzien tunnelmia, musiikkiin ei minun odotettu ottavan mitään kantaa. Kerroin yleisöstä, joka istui pukkien päälle nostetuilla lankkupenkeillä hartaasti musiikkia kuunnellen. Oli partasuita, oli baskeripäitä ja eri-ikäisiä ihmisiä. Tunnelmajuttuni julkaistiin sitten musiikkitarjontaan keskittyneiden artikkeleiden yhteydessä. Otsikkona oli Jazzjuhlilla ei hälisty – siellä kuunneltiin.