Kiinalainen juttu

Luen mielelläni dekkareita, mutta en pidä väkivallalla mässäilevistä kirjoista. Onneksi dekkareissakin on eri alalajeja. Kiinnostavia ovat teokset, jotka kertovat samalla ympäröivästä yhteiskunnasta, mikä se kulloisessa teoksessa sitten onkin. Alexander McCall Smithin kirjoittamista Mma Ramotswe tutkii -kirjoista on saanut tietää paljon asioita Botswanasta, Tarquin Hall taas kirjoittaa Vish Puri -dekkareissa monipuolisesti Intian yhteiskunnasta. Donna Leon on tuonut dekkareissaan Venetsian kadut ja italialaisen elämänmenon tutuiksi.

Optimized-IMG_1354Samaan sarjaan voidaan liittää minulle uusi kirjallinen hahmo, Shanghaissa työtä tekevä rikosylikomisario Chen Cao, joka tämän tästä tarttuu kynään ja kirjoittaa uuden runon. Kesken murhatutkimusten hänen ajatuksensa heilahtavat muinaisten runoilijoiden säkeisiin. Tämän poliisin on luonut Qiu Xialong, ja ainakin jo yhden kirjan lukemisen jälkeen voi sanoa, että tässä on monikerroksinen kiinalainen juttu. Chen samoin kuin Vish Puri ovat armottomia herkuttelijoita, ja esimerkiksi kiinalaiset ruoat kuvaillaan niin herkullisesti, että lukijallekin herahtaa vesi kielelle.

Xialongin teoksesta tulivat mieleeni ne ajat, jolloin meillä asui hongkongilainen vaihto-oppilastyttö. Hän oli ensin toisessa perheessä, mutta siellä tulleiden vaikeuksien jälkeen otin hänet kotiini noin kahdeksaksi kuukaudeksi. Aika raskaaksi ne kuukaudet tulivat meilläkin, mutta en kuitenkaan viitsinyt lähettää häntä ennenaikaisesti kotiinsa. Ilmeinen syy erilaisiin ongelmiin oli, että hän oli liian nuori ja ensimmäistä kertaa poissa kotoaan, vieläpä niin kaukana.

Tyttö esimerkiksi kertoi, että meidän olohuoneemme oli sen kokoinen kuin heidän koko kotinsa. Vaikka olohuoneemme olikin parikymmentä neliötä, tuntui ihmeelliseltä, että siinä asuisi nelihenkinen perhe. Kun hänellä oli meillä ollessaan syntymäpäivä, annoin tietysti lahjan. Hän vei sen huoneeseensa. Kysyin, eikö hän ole kiinnostunut katsomaan, mitä siinä on. Hän ihmetteli silmät pyöreinä, saako hän avata sen heti. Kotona lahjan pikainen avaaminen on epäkohteliasta. Lahjoina myös annetaan yleensä vain rahaa.

Kaupungilla lentelevät pulut ihmetyttivät häntä. Kiinassa ne olisi kuulemma syöty parempiin suihin. Kissoja ja koiria hän inhosi, eikä hän osannut ajatella, että olisi kotona lemmikkieläimiä. Ahtaissa oloissa niitä tietysti on mahdotonta pitää. Sattui vielä niin mukavasti, että pari päivää sitten laatikkoa siivotessani käteeni osui syntymäpäiväkortti, jonka hän lähetti lähtöään seuraavana vuonna minulle. Siinä hän kiitti, että olin vienyt hänet laskettelemaan, ratsastamaan ja golfaamaan. Niinpä hän oli päässyt töihin matkatoimistoon, koska hän tunsi tällaisia, sikäläisittäin harvinaisempia lajeja.