Kävelijällä on oma perusrytmi

Optimized-IMG_1999Kun joku irvailee golfista kirjoitettujen kirjojen lukumäärää, golfari yleensä kysyy, montako kirjaa on kirjoitettu 100 metrin juoksusta. Golfissa todella riittää asiaa eri näkökulmista.  Tämä vanha juttu tuli mieleeni, kun rupesin lukemaan Frédéric Grossin kirjaa Kävelyn filosofiaa.  Helposti voi ajatella, että kävely on niin tavallinen asia, ettei siitä juuri kirjaa voi kirjoittaa. Tosin siitä ollaan varmaan yksimielisiä, että kävelemään oppiminen on pienen ihmisen ensimmäisiä tähtihetkiä. Siitä kerrotaan jopa yksityiskohtia myöhemminkin.

Itse koin jotakin uutta, kun juhannuksen joogakurssilla menimme metsäpolulle. Ennen piti kulkea pätkä soratietä, ja ohjaajamme kehotti kulkemaan niin keskittyneesti, että sisäänhengityksellä astuttiin askel ja uloshengityksellä seuraava. Näin mentiin jonkin aikaa, ja yllätyksekseni huomasin keskittyväni niin, että tein havaintoja muurahaisista ja erilaisista kivistä. Mielenkiintoista myös oli huomata, että tämän meditatiivisen askeltamisen jälkeen tavallinen kävely tuntui kevyemmältä kuin aikaisemmin.

Gross kirjoittaa suurista filosofeista, jotka kävelivät valtavia matkoja. Esimerkkinä olkoon sveitsiläis-ranskalainen Jean-Jacques Rousseau, joka väitti, että hän saattoi kunnolla ajatella, kirjoittaa, luoda ja inspiroitua vain kävellessään. Hänelle maaseutu oli kirjoitushuone.

Kävelylle kannustetaan lähtemään yksin, sillä luonnossa ei kuitenkaan koskaan ole yksin. Suomalaiselle tämä puhe on tietysti tuttua, olemmehan tottuneet hakemaan virkistystä luonnosta, sen hiljaisuudesta ja toisaalta tutuista äänistä. Yksin lähtemiseen kannustetaan kuitenkin myös siksi, että silloin voi noudattaa omaa perusrytmiään ja säilyttää sen, vaikka kävelisi pitkänkin matkan. Yli neljän hengen seuruetta Gross kutsuukin jo saattueeksi.

Oma lukunsa ovat pyhiinvaellusmatkat, jotka nykyään entistä enemmän kiinnostavat  länsimaisia ihmisiä. Usein on toiveena tavoittaa jotakin niin suurta, että takaisin palaakin aivan toisenlaisena ihmisenä. Kävellessä ei tehdä mitään, vain kävellään. Kokemusta ja osaamista ei edellytetä.  Saman voi pitää mielessä, vaikka kävelyretki toteutuisi vain tutuissa maisemissa.