Käpylehmäaikaan leikittiin ulkona

Sauvakävelylenkilläni tuli pyytämättä mieleen, kuinka hyvässä asemassa me käpylehmäaikaan lapsuuttamme viettäneet olemme. Silloin oltiin vapaa-ajat ulkona muiden lasten kanssa leikkien. Niin hyviä kuin erilaiset tietotekniikkakeksinnöt ovatkin, lasten liikunnalle ne ovat tehneet karhunpalveluksen.

Nykyajan lapsi osaa pienestä pitäen käyttää monenlaisia elektronisia välineitä, mutta samalla hän kuitenkin viettää paljon aikaansa sisällä. Liikunta on useimmiten ohjelmoitua, ja harrastamaan mennään vanhempien kyydillä. Onneksi vielä on koululiikuntaa. Toisaalta on varmaan lapsia, jotka liikkuvat todella paljon ja sitten taas toisia, jotka ovat hyvinkin passiivisia.

Ennen lapsilla oli runsaasti erilaisia ulkoleikkejä: kymmenen tikkua laudalla, piilo, erilaiset ruutu- ja naruhyppelyt sekä talvella hiihto, luistelu ja lumilinnojen rakentelu. Kaikesta tästä liikunnasta on ollut hyötyä luustolle ja yleensä hyvinvoinnille. Samalla oltiin yhdessä ja opittiin ryhmässä elämistä.

Koulumatkat tehtiin useimmiten omin voimin, ja välitunnillakin oli erilaista liikuntaa. Kun oppilas vastasi, hän ilman muuta nousi seisomaan. Silloin ei vielä ollut mitään tietoa istumisen vaarallisuudesta, mutta erinomaista ennalta ehkäisyä näin saatiin lähes huomaamatta. Samoin noustiin aina seisomaan, kun opettaja tuli luokkaan.

Nyt on onneksi muistaakseni Jyväskylässä yhdessä koulussa otettu vanha tapa käyttöön. Oppilas nousee seisomaan, kun hän vastaa opettajan kysymykseen. Nyt oli tästä asiasta kerrottaessa vielä tärkeätä tähdentää, ettei kyse ole opettajan auktoriteetin kunnioittamisesta vaan oppilaan edusta.

Kun lukee erilaisia uutisia opettajien pahoinvoinnista, tulee epäilemättä mieleen, onko opettajan vallan purkamisesta seurannut hyvää. Tai toisin päin, eikö opettajalla nyt saisi sentään arvovaltaakin olla, sillä eivät työelämässäkään kaikki voi aina vain olla kavereita keskenään.

Jos jatkuvasti kyseenalaistaa esimiehensä auktoriteetin, ei työurasta kovin kunniakasta tule, eikä pomon paikkakaan ehkä aukea. Nykyajan johtajat koulutetaan onneksi hyvään johtamiseen, mutta myös työntekijöiltä voidaan odottaa hyvää käytöstä, kunnollisia alaistaitoja.