Joogaa sydämen halusta

Helena ja Päivi kutsuvat kurssilaiset kellon soitolla lipunnostoon.
Helena ja Päivi kutsuvat kurssilaiset kellon soitolla lipunnostoon.

Pesukoneessa pyörivät pyykit ja mielessä pyörivät monet muistot juhannuksen joogakurssilta. Miltä tuntuu aloittaa uusi päivä kello 7.30 puolentoista tunnin joogaharjoituksella, syödä aamiainen, tehdä luontoretki, olla vajaa tunti asanakoulussa, syödä lounas, ulkoilla tai levätä, tehdä toinen puolentoista tunnin joogaharjoitus, syödä päivällinen ja rauhoittua iltaan? Vastata voin yhdellä sanalla: hienolta.

Olen aloittanut hathajoogan harrastamisen jo 1990-luvulla, mutta nyt on eri syistä ollut muutaman vuoden tauko. Olen kuitenkin kaivannut joogaa ja nimenomaan joogaryhmässä tekemistä. Jooga ja liikkeet olivat siis tuttuja ennestään, ohjaajat, paikka ja muut ryhmäläiset yhtä ystävääni lukuun ottamatta sen sijaan ennestään tuntemattomia. Yhteisenä nimittäjänä kaikille oli kuitenkin rakkaus joogaan, ja se riitti ja riittää.

Julmat lammit -luonnonsuojelualueella kiertää noin kolmen kilometrin kivikkoinen polku rotkojen pohjalla olevia lampia. Nuori Runeberg on saanut täältä innoitusta. Polun alkupään varoitus on aiheellinen.
Julmat lammit -luonnonsuojelualueella kiertää noin kolmen kilometrin kivikkoinen polku rotkojen pohjalla olevia lampia. Nuori Runeberg on saanut täältä innoitusta. Polun alkupään varoitus on aiheellinen.

Tunsin saavani joogata oikein sydämeni halusta. Palasin tuttuihin tuntemuksiin, ajantaju hävisi joogaharjoituksen aikana kuten ennenkin. Kuitenkaan en pystynyt tekemään harjoituksia niin paljon silmät kiinni kuin olen tottunut, sitä tunnetta jäin kaipaamaan. Tämä on kuitenkin tuttua siinä mielessä, että aina ohjaajan vaihtuessa olen huomannut saman asian. Kun kävin vuosia tutun ohjaajan tunnilla, tiesin lähes ensimmäisestä sanasta, mitä liikettä lähdemme tekemään.

Kaksi jooganohjaajamme hoitivat ryhmäämme paneutuneesti, mutta myös pilke silmäkulmassa. He osoittivat esimerkillään, kuinka tärkeätä välillä on hellittää ja elää vain hetki kerrallaan. Ei tarvitse tietää esimerkiksi muuta kuin harjoituksen alkamisaika, kaikki sen jälkeen järjestyy miten sitten järjestyykin. Se on rauhoittavaa mielelle. Normaalielämässä se ei onnistu eikä mielestäni ole tarpeenkaan.

Joogaryhmämme vietti juhannuksen Saarijärvellä joogaliiton Joogaopistossa. Jo ulkoapäin rakennus viestittää, että se on entinen kansakoulu, vaikkakin rakennusta on laajennettu ja uudistettu vuosikymmenten aikana. Viimeisen kurssipäivän aamuharjoituksessa ajatukseni lähtivät harhailemaan ja näin mielessäni joogasalimme entisessä käytössään ja suurten ikäluokkien alakoululaiset  pänttäämässä aapiskukkoa. Puin nämä liinatukat harmaansävyisiin asuihin, tytöille rusetit päähän. Näin toimin vastoin joogan perusajatusta, sulkea kaikki muu pois mielestä harjoituksen ajaksi. Suotakoon se kuitenkin kunnianosoitukseksi sukupolville, jotka ovat tämän maan hyväksi tehneet niin paljon.

6 vastausta artikkeliin ”Joogaa sydämen halusta”

  • Kiva lukea kommenttejasi Seetu.
    Seuraavaa kurssia odotellessa varaudun taas sopivin kemikaalein.
    Mukavaa oli

Kommentointi on suljettu.