Jokainen voi selittää omat unensa

Nukuitko hyvin? kysytään usein aamulla.  Siitä kysymyksestä saattaa syntyä kertomus unesta, jonka vastaaja on nähnyt. Me kaikki näemme unia, mutta useimmiten ne pyyhkiytyvät mielestä heti herätessä. Mielenkiintoista on, että jotkut unet jäävät niin painavasti mieleen, että ne muistaa pitkään. Onneksi taas painajaisunia on aika harvoin.

Monia unikirjoja on tehty ja varmaan innokkasti selattukin, sillä muutamien, varsinkin toistuvien unien merkityksen haluaisi ymmärtää. Ilman kirjoja voi kuitenkin itsekin päätellä omien uniensa sisältöä ja usein kai selitys on hyvin yksinkertainen. Juuri esillä olleet asiat tuppaavat esiintymään myös unissa.

Aivan konkreettisesti tämä tuli ainakin minulle esiin, kun uneni johdatti minut Ranskaan, sillä illalla viimeksi olin lukenut Helena Petäistön kirjaa Ranska, Macron ja minä. Kiinnostavaa muuten, että ministeri Petteri Orpo kertoi viime lauantain Helsingin Sanomissa lukevansa juuri tätä samaa kirjaa. Orpo kertoo saaneensa kirjan Helena Petäistöltä, minun lukemani kirja on kylläkin kirjaston omaisuutta.

Ystäväni kertoi nähneensä unessa Kimi Räikkösen,  ja siinä unessa oli mukana myös tämän perhettä. Minä taas presidentinvaalien aikaan näin unta Matti Vanhasesta, joka oli lupautunut vaihtamaan saunaani kiuaskivet. Tähän en pysty keksimään muuta selitystä kuin median rummutuksen vaaleista. Unessa asuin muka talossa, jossa työpaikkani oli yli 40 vuotta.

Unien selityksiä ei kannatakaan miettiä aivan konkreettisesti. Esimerkiksi talosta unen näkeminen on hyvä vertauskuva elämästä. Kulkuneuvot viitannevat tarpeeseen päästä eteenpäin elämässä, ja kannattaa muistella, oliko itse kuskin paikalla. Jokainen voi tietysti itse tulkita unensa miten haluaa.

Niin italian sana il sogno kuin englannin the dream merkitsevät sekä unen näkemistä että unelmaa. Italialainen toivottaa jopa Sogni d´oro eli kultaisia unia, englantilainen Pleasant dreams eli miellyttäviä unia ja suomalainen Kauniita unia.

Unentarve on hyvin yksilöllistä, sillä siinä missä joku pärjää hyvin muutamalla tunnilla, toinen tarvitsee 10 tuntia. Tavallisin nukkumisaika lienee 7-8 tuntia. Lapset ja nuoret tarvitsevat enemmän nukkumisaikaa kuin vanhemmat, ja nuorten nukkuminen on hälyttävästi vähentynyt viime vuosina. Lieneekö tämä yhtenä syynä nuorten lisääntyneeseen stressiin? Se taas onkin jo sitten toinen juttu.

Artikkelikuva: Helena Petäistön kirja tuli uniini, sillä luin sitä iltalukemiseksi. Italiassa toivotetaan Sogni d´oro, kultaisia unia.