Jaxuhalit vaan sullekin!

Kieli kehittyy ja hyvä niin, mutta kehitykseen haluaa liittää positiivisen ajatuksen, eteenpäin menon. Enkä nyt viitsi taas kirjoittaa englannin kielen hiipimisestä suomalaiseen puheeseen ja tekstiin, vaikka en siitä pidäkään. Vasta sitten ollaan huonossa jamassa, jos yhä useampi tieteellinen teksti tai jopa kaikki julkaistaan vain englanniksi. Pienen kielialueen rajoitukset täytyy yrittää ymmärtää, mutta raja siinäkin kulkee.

Aivan toinen juttu on, että jopa yleiseen kielenkäyttöön on pujahtanut myös kirjoitusasultaan outoja sanoja. Hassuinta on, että niitä eivät kaikki ehkä edes ymmärrä. Suurimmasta osasta saamme varmaan kiittää somemaailmaa.

Tässä on pieni otos minulle epämieluisista nykysanoista, jotka vievät kehitystä samaan suuntaan kuin lehmänhäntä. Otan mielelläni vastaan kukkahattutädin leiman, jos sitä minulle tästä tarjotaan.

1) Jaxuhalit. Tämän sanan pohjalta voi kaivaa esiin suomen kielen sanat jaksaa ja halaus. Tällä tekaistulla sanalla siis yksinkertaisesti halutaan toivottaa toiselle voimia jossakin vaikeassa tilanteessa. Käytettävissä olisi tietysti muitakin ilmaisuja: kertoa olevansa hengessä tai ajatuksissa mukana, toivottaa voimia/rohkeutta tai yksinkertaisesti kohdata toinen muuten kuin somessa.

2) Silmäkarkki. Musiikin aiheuttama korvamato on kiusallisen tuttu. Samantapaisen korvamadon saattaa saada aikaan myös epämieluinen ilmaisu. Viimeksi korvaani jäi soimaan silmäkarkki-sana, joka lähinnä puistattaa minua. Minne ovat kadonneet ilmaisut silmänruoka tai silmänilo ja mitä huonoa niissä on?

3) Meikämandoliini. Ennen vanhaan – niin kai pitää nuoruusaikojani nykyään luonnehtia – käytettiin puheessakin ilmaisua allekirjoittanut tarkoittamaan yksinkertaisesti puhujaa itseään, eikä sitäkään voi kovin onnistuneeksi ilmaisuksi sanoa. Se muuttui sitten muotoon meikäläinen, ja tästä joku varmaan koiruuksissaan keksi sanan meikämandoliini. Eikä muuta tarvittu. Tällainen sanahirviö jäi elämään, onneksi ei kai sentään kovin yleiseen käyttöön. Kaikissa näissä yhteyksissä olisi aivan luontevaa ja yksinkertaisinta käyttää sanaa minä, sillä huonot korvikkeet tuntuvat keinotekoiselta vaatimattomuudelta.

Nämä kolme esimerkkiä saavat riittää, ettei tämä mene aivan paasaukseksi.

Artikkelikuva: Suomen kielen perussanakirjasta on hyvä etsiä korviketta, jos sopivat ilmaisut loppuvat.