Italia on jalkapallomaa

Italialaisille jalkapallo on kansallisurheilua, ja lähes joka iikka on lajista kiinnostunut ja myös tietää siitä paljon. Yhtenä esimerkkinä käynee la signora Silvana, jonka luona asuin syksyn vuonna 1998. Hän oli silloin yli 80-vuotias ja katsoi televisiosta kaikki jalkapallo-ottelut. Se ei kuitenkaan riittänyt, vaan hän halusi minutkin katsomaan otteluja, jotka eivät kiinnostaneet kyllä yhtään. Pakkohan niitä oli kohteliaisuudesta seurata, mutta en niistä innostunut.

Firenzeläinen Silvana-rouva tietysti kannatti paikallista joukkuetta ACF Fiorentinaa, mutta en muista siitä olleen puhetta. Se on jäänyt mieleen, että hän kovin suri, kun pojanpoika sai murtuman jalkaansa jossakin paikallispelissä.

Italaiset ovat hyvin vannoutuneita oman joukkueensa kannattajia, ja esimerkiksi julkkisten suosikkiseurat ovat aivan yleisessä tiedossa. Tunnetuilla seuroilla on omat kannattajansa, kuka mistäkin syystä. Usein varmaan kotipaikkakin vaikuttaa valintaan, ja ainakin Firenzestä kotoisin oleva tunnettu tv-juontaja Carlo Conti on Fiorentinan vankkumaton kannattaja, menestyy seura tai ei.

Niin tietämätön kuin jalkapallosta olenkin, päätin EM-kisojen takia hyvin ajankohtaista aihetta sivuta, sillä luin ruotsalaisen kirjailijan Lena Anderssonin kolumneista kootun kirjan Enpä usko. Siinä hän muiden muassa kommentoi myös jalkapalloa mielenkiintoiselta kantilta. Kolumnissaan Autoritaarisia eritteitä, hän väittää autoritaarisen johtajatyypin kuin erittävän kaasua, jonka ympärillä olevat ihmiset aistivat ja alkavat tanssia hänen pillinsä mukaan.

Esimerkkinä hän mainitsee poliitikko Carl Bildtin lisäksi jalkapallotähti Zlatanin.

Lena Andersson kirjoittaa: Kun Zlatan on kentällä, muut maajoukkuepelaajat näyttävät pelkäävän virheitä ja hätäilevän, etteivät he osaa tyydyttää oikealla tavalla Zlatanin tarvetta olla ylivoimainen. Epävapaat ihmiset eivät saa aikaiseksi mitään. Maajoukkue on saavuttanut huomiota herättävää menestystä silloin kun ´´joukkueen selvästi paras pelaaja´´, ´´meidän ainoa maailmantähtemme´´ei pelaa, ja analyysien mukaan se johtuu siitä, että Zlatanin poissa ollessa muut pelaajat ottavat enemmän vastuuta.

Uskon tähän ajatukseen, ja samaa voisi ajatella myös Portugalin Ronaldon vaikutuksesta. Joka tapauksessa jalkapallo on joukkuelaji.