Islannin omaperäisyys kiehtoo

Kävin syyskuussa 2011 Islannissa muutaman päivän matkalla. Viime päivinä huomasinkin muistelevani tuota matkaa, joka vei aivan omanlaiseensa maailmaan ja maisemaan. Jo ajomatka Reykjavikin lentoasemalta kaupunkiin antoi osviittaa tulevasta. Oli kuin ajelisimme Kuun maisemassa. Aikakäsityskin alkoi heittää kuperkeikkaa, kun kuulimme puuttoman maaston parituhatta vanhoista laavakerroksista tai 10 000 vuotta vanhoista geysireistä ja tulivuoren kraaterista!

Näihin muistoihin minua siivitti oikeastaan kolmekin asiaa. Ensiksikin luin Islantiin kotiutuneen suomalaisen Satu Rämön kirjan Islantilainen voittaa aina. Kirjan luin ensimmäisen kerran jo kolmisen vuotta sitten, mutta siihen täytyi palata, kun se valikoitui kirjaston lukupiirin helmikuun kirjaksi. Rennon mukavasti kirjoitettu kirja on myös hyvä opas, jos joku suunnittelee matkaa Islantiin.

Ystäväni päivittivät statustaan Facebookiin, kun he pysähtyivät muutamaksi päiväksi Islantiin matkallaan New Yorkiin. Fesen kuvakertomukset olivat tutuilta paikoilta. Eikä tässä vielä kaikki. Islannin pääministeri Katrín Jakobsdóttir vieraili Helsingissä ja osallistui pohjoismaisten pää- ja ulkoministerien ilmastokokoukseen. Häntä haastateltiin Helsingin Sanomiin, ja hän vakuutti, että Islanti ei enää koe samanlaista romahdusta kuin kymmenen vuotta sitten.

Islanti oli juuri pääsemässä yli talousromahduksesta, kun meidän ryhmämme matkusti Satujen saarelle. Voi kai sanoa, että omalta pieneltä osaltamme olimme mukana ilmiössä, joka auttoi islantilaisia nousemaan jaloilleen. Turismi näet oli yksi pelastus pienelle maalle. Finanssialan säätely oli tietysti avainasemassa, mutta pääministerin sanoin Islannilla oli onnea, kun turismi lähti kasvuun vuoden 2010 jälkeen. Satu Rämö kertoo kirjassaan finanssikriisistä myös ruohonjuuritason kokemuksia, ja niitä lukiessa jää välillä ihmettelemään hurjaa menoa. Ekonomistina hän tietysti osaa katsoa asiaa myös yleisemmin.

Musiikkitalo Harpa oli juuri valmistunut, kun vierailimme Reykjavikissa. Meistä osa kävi siellä jazzkonsertissa. Upean rakennuksen teko aloitettiin jo silloin, kun taloudessa meni lujaa. Kriisin puhjettua rakennustyö keskeytyi, mutta kansalaisten ja muiden tahojen avustuksella rakennus valmistui vuonna 2011.

Islanti on edelleen erikoislaatuisin paikka, jossa olen käynyt. Ihmeteltävää riittää vaikka valasretkillä, geysireitä tai maastossa kirmailevia hevosia ihaillessa. Islanninhevonen on oma rotunsa, ja sen omaperäisyyttä varjellaan tiukasti.

Tuliperäisen maan ansiosta kuumia lähteitä on runsaasti. Sen ansiosta pienilläkin paikkakunnilla on oma uimala, sillä lämmintä vettä on tarjolla joka puolella. Erikoislaatuinen paikka on ulkoilmakylpylä Sininen laguuni, jossa voi lillua 35-asteisessa vedessä. Vesi on vaaleansinistä, mineraalipitoista ja iholle terveellistä. Kylpijälle tulee ihanan rentoutunut olo.

Islannin-matka sai minut niin saaren lumoihin, että luin palkitun islantilaisen dekkaristin Arnaldurin kaikki teokset matkan jälkeen. Islantilaisen nobelkirjailijan Halldór Laxnessin kirjoja en ole toistaiseksi lukenut, vaikka vierailimme hänen kotimuseossaan.

Artikkelikuva: Näkymä Reykjavikiin. Kuva Alec Cooks/Unsplash