Hyvien lupausten pitäminen takkuaa

Vuodenvaihteeseen kuuluvat erilaiset elämäntapojen parantamiseen liittyvät lupaukset. On esimerkiksi lupaus tipattomasta tammikuusta tai vegaanitammikuusta. Kuulin uudenvuodenpäivänä autoradiota kuunnellessani mainion esimerkin. Juontaja kertoi kaverista, joka oli päättänyt noudattaa tammikuun vegaanista ruokavaliota. Kuinka ollakaan heti uudenvuodenpäivänä herättyään hän oli silpaissut joulukinkusta viipaleen ja syönyt sen. Se siitä vegaaniruokavaliosta.

Hyvät lupaukset tuppaavat särkymään, harvoin kuitenkaan näin nopeasti. Nyt voin lohduttaa kaikkia jo mahdollisesti hyvän lupauksensa rikkoneita, että lupauksen rikkoontuminen jos mikä on inhimillistä ja normaalia. Luin nimittäin tätä ajatusta tukevan, mielenkiintoisen kirjan, jonka toinen kirjoittaja on palkittu lääketieteen tutkija Elizabeth Blackburn ja toinen terveyspsykologi Elissa Epel. Teos on nimeltään Pitkän ja hyvän elämän biologia. Alaotsikko on Telomeerit ja terveys.

Tutkijat toteavat, että oman toiminnan ohjaaminen on vaikeampaa kuin ehkä tajuammekaan. Onneksi he kertovat, miten voisimme toteuttaa aikomamme muutokset.

Tässä ohjeita:

  1. Pitää totutella uuteen pienin askelin ja mahdollisimman vaivattomasti.
  2. Muutokselle pitää saada kumppani. Muutos pitää siis yrittää liittää johonkin päivittäiseen rutiiniin. Uusi tottumus olisi parasta sijoittaa aamuun, sillä muuten päivän mittaan muut asiat saattavat syrjäyttää sen.
  3. Jos on tehnyt liikuntalupauksen ja aloittanut kuntosalikäynnit, salille pitää vain lähteä kuin zombi eikä ryhtyä pohtimaan, lähteäkö vai ei. Päättäminen vie voimia ja helposti huomaa, että voikin mennä salille huomenna.
  4. Itselleen voi sanoa onnittelut aina, kun onnistuu uuden tottumuksen noudattamisessa.
  5. Väsyneenä ei kannata yrittää liikaa, vaan odottaa hetkeä, jolloin ei ole unenpuutetta tai stressiä.
  6. Sosiaalinen tuki on erinomaista, erityisesti, jos kumppanilla on samansuuntaisia tavoitteita.

Elizabeth Blackburn on australialais-amerikkalainen lääketieteen tutkija, ja hän on tutkinut erityisesti ikääntymistä. Kahden muun tutkijan kanssa hän sai vuonna 2009 lääketieteen Nobel-palkinnon havainnoista, joiden mukaan telomeerit suojaavat soluja. Tutkimukset osoittavat, että pitkät telomeerit ennustavat pitkää ja hyvää elämää, lyhyet taas ennakoivat kielteisiä asioita. Monet sairaudet lyhentävät telomeereja, mutta myös pitkäaikainen stressi tekee samaa.

Pitkän ja hyvän elämän biologia -teoksessa opastetaan telomeerien suojeluun. Vähän yksinkertaistettuna voi sanoa, että telomeerien suojelussa pätevät tutut ohjeet. Riittävä liikunta, kunnon yöunet sekä kasviksia, kaloja, pähkinöitä ja siemeniä eli omega-3:a sisältävä ruokavalio ovat ensisijaisia asioita. Liikuntaa harrastavien telomeerit ovat pidempiä kuin harrastamattomien, mutta normaali kuntoliikunta riittää, ei tarvita huippusuorituksia.

Artikkelikuva StockSnap