Hyötyliikuntaa kannattaa arvostaa

Asuminen rivi- tai omakotitalossa tuo mukanaan annoksen hyötyliikuntaa. Se voi tuntua välillä rasittavalta, mutta hoituu parhaiten, kun ajattelee sen vain omaksi hyödykseen. Askelia tulee esimerkiksi ruohonleikkuusta tai haravoinnista kuin huomaamatta, ja ainakin sen ajan on poissa jääkaapin tai muun houkutuksen ääreltä.

Tämä syksy on tuottanut ainakin näillä leveysasteilla uudenlaista hankaluutta, sillä sadetta on riittänyt ja riittää, jos on uskominen sääennusteisiin. Heti kun tulee poutainen hetki eikä ole mitään menoa tai muuta tärkeää tekemistä, täytyy valppaasti tarttua haravaan ja ruveta siivoamaan pihaa. Haravointi vielä sujuu hyvin, mutta lehtikasojen siirtäminen on hankalampaa. Kun kerään lehdet jätesäkkeihin, säkeistä tulee niin raskaita, että täytyy ottaa avuksi kottikärryt niiden siirtämiseen. Toisaalta ei tunnu olevan hanskoja, jotka pysyisivät kuivina tässä projektissa. Jos sellaiset sattuu löytämään kaupasta, ne ovat kokoa iso kämmen.

Haravointi on aika kevyttä puuhaa, mutta tuntikaupalla sitäkään ei jaksa tehdä. Hyvää kyykkyharjoittelua tulee lehtiä kasatessa, ja puhdas piha kiittää tekijäänsä. Tosin puhtaus saattaa seuraavana päivänä olla taas poissa, jos aloittaa haravoinnin, ennen kuin kaikki lehdet ovat puista pudonneet.

Sadevesikourujen puhdistaminen on sen sijaan monelle mutkikkaampi asia, varsinkin, kun talo on ns. puolitoistakerroksinen. Onneksi siihen saa nykyään helposti apua näihin töihin erikoistuneilta tekijöiltä. On vain tärkeää tilata puhdistus ennen kuin pakkaset tulevat. Jäätyneitä kouruja ei kukaan pysty puhdistamaan. Puhdistukseen on esimerkiksi Fiskars kehittänyt teleskooppivartisen välineen, mutta ainakin meillä kourujen välissä on liitoskohtia, joihin väline pysähtyy, joten luovuin siitä.

Joku suosittelee pudonneiden lehtien silppuamista ruohonleikkurilla, mutta kahden vaahteran omistajana on pakko sanoa vastaan. Vaahteran lehdet ovat niin suuria ja varsinkin märkinä sitkeitä, etten ryhdy ollenkaan sellaiseen puuhaan. Omenapuiden lehdet taas sattuvat olemaan niin lähdellä avokompostia, että ne voi hyvin haravoida sinne suoraan. Vaahteran lehdet ovat sinnekin liian tujuja ja hitaita maatumaan, joten ainoa mahdollisuus on kuljettaa ne pois. Tosin kompostikaan ei pysty kaikkia lehtiä nielemään. Lehtipuhallinkin minulla on, mutta sitä en oikein osaa arvostaa.

Pihallani on vielä kymmenkunta puuta, joista tosin suurin osa on mäntyjä. Olen vuosien mittaan kaadatuttanut tontilta lähes 20 isoa puuta. Kaikkia en halua pois, vaikka ne tuottavat myös roskaa ja töitä. Välillä sentään ehtii ihailla myös syksyn ruskaa, joka tuntuu tänä vuonna olevan eteläisessä Suomessakin komeaa.