Hienoja lukuelämyksiä

Optimized-IMG_1968Lukeminen on tärkeää hyvinvoinnilleni, sen olen varmaan jo ennenkin kertonut. Jo vuosia sitten olen todennut, että elämä on liian lyhyt käytettäväksi huonojen kirjojen lukemiseen. Niinpä surutta  jätän kirjan kesken, jos se ei minua vakuuta alusta lähtien. Tästä periaatteesta olen viime aikoina kahdesti taipunut, kun kyseessä on ollut palkittuja teoksia. Ei olisi kannattanut. Jos teosta pitää lukea sata sivua, ennen kuin teksti alkaa vetää, se ei ole mielestäni hyvä.

Tämän purkauksen jälkeen voinkin kirjoittaa vain myönteistä tekstiä. Kesäkuussa sain käteeni kaksi kirjaa, joihin ihastuin ikihyväksi. Olipa ihana kirja, oli pakko henkäistä, kun sain luettua Alan Bennettin Epätavallisen lukijan. Lukemiseen ei kauan kulunut, sillä sivuja kirjassa on vain 114. Minulle se kolahti täysillä, sillä se on yllättävä, hauska ja viihdyttävä.

Optimized-IMG_1895-2Toinen teos ei sen sijaan oikeastaan yllättänyt, sillä tieten tahtoen etsin Fred Vargasin uusimman teoksen. Hänen tuotantoonsa olen jo aikaisemminkin tykästynyt. Hän on Ranskan ykkösdekkaristi, jonka teosten sympaattinen päähenkilö on Jean-Baptiste Adamsberg persoonallisine alaisineen. Danglard on valkoviinille perso kävelevä tietosanakirja, jolta on riski kysyä mitään varautumatta pitkään ja seikkaperäiseen vastaukseen. Retancourt taas on amtsonimainen naisetsivä, joka Vargasin tuoreimmassa teoksessa Hyisiä aikoja on hyvin ratkaisevassa asemassa.

Fred Vargas on nimestään huolimatta nainen. Hänen etunimensä on Frédérique, eikä sukunimikään ole Vargas vaan Audoin-Rouzeau. Hän on arkeologi, mutta myös tietokirjailija.  Dekkareita hän on kirjoittanut yksitoista, ja niistä yhdeksän on suomennettu. Hän liittää kirjoihinsa yliluonnollisia ilmiöitä ja historiallisia legendoja onnistuneesti.

Tuoreimman dekkarin lukeminen jätti päällimmäiseksi ajatukseksi: Olipa hyvin kirjoitettu kirja. Toisaalta pidin valtavasti myös edellisestä teoksesta Normandialainen tapaus.

Hyisiä aikoja -dekkari kuljettaa lukijan myös Islantiin, ja siellä mukaan juoneen tulee afturganga-henkiolento. Islannissahan peikot ja keijukaiset pystyvät muuttamaan tie- ja rakennussuunnitelmia, joten tämän pelottavan henkiolennon mellastus on sijoitettu oikeaan paikkaan. Normandialaisessa tapauksessa taas metsän halki kulkee entisajan sotajoukko, jonka vain tietyt ihmiset pystyvät näkemään. Hienoa tarinankerrontaa sekin.