Haetaan elinvoimaa metsästä

Metsä tarjoaa marjoja ja sieniä, mutta se voi olla myös suoranaisesti terveyttä edistävä ympäristö. Suomalaiset elävät lähellä luontoa, ja se tunnutaan tietävän myös ulkomailla. Yhdysvaltalainen toimittaja Florence Williams  on kirjaansa Metsän parantava voima ottanut yhdeksi esimerkkimaaksi Suomen.

Teoksessa esitellään muiden muassa japanilaisia metsäkylpyjä, Etelä-Korean luontokeskuksia ja Skotlannin nummien ekoterapiapolkuja. Kirjailija jopa tuo esiin japanilaisen termin luonnonpuutostauti, josta kärsivät erityisesti vain vähän tai ei lainkaan ulkoilevat lapset. Hän myös esittää teoksensa yhteenvedossa  ruokapyramidin mukaista luontopyramidia.

Pohjalla on päivittäinen vuorovaikutus lähiluonnon kanssa. Se auttaa lievittämään stressiä, keskittymään ja keventämään henkistä uupumusta. Esimerkiksi linnut, omat lemmikit, huonekasvit sekä luonnollinen maisema kuuluvat perustasoon. Seuraavalla tasolla ovat viikoittaiset, ainakin tunnin pituiset retket puistoihin ja vesialueille. Kerran kuukaudessa taas suositellaan retkiä metsiin ja noin kerran vuodessa erämaa-annosta. Suomalaisilla luontosuhde on niin mutkaton, että tämä ehkä tuntuu viisastelulta, mutta kaupungistumisen yhä lisääntyessä se ei ehkä enää olekaan niin typerää.

Metsä vaikuttaa kaikkiin aisteihin, ja siksi metsäretkiä Japanissa sanotaankin kylpemiseksi vihreydessä. Joka tapauksessa tutkimuksissa on todettu, että luonto ja aivot kommukoivat keskenään. Aivot tarvitsevat luontoa. Samoilu laskee kortisolitasoja, verenpainetta ja sydämensykettä. Luonnossa oleskelu on myös parantanut kognitiivisia toimintoja, ja vaikutus on jatkunut parikin viikkoa. Suomessa on omalla tavallaan oltu edelläkävijöitä, kun aikoinaan rakennettiin esimerkiksi tuberkuloosiparantolat mäntymetsäisille alueille. Nykyään näitä rakennuksia ei ole osattu samalla tavalla arvostaa.

Tutkimukset osoittavat, että kielteiset ajatukset vaivaavat huomattavasti vähemmän luonnossa liikkujia kuin kaupungissa kävelijöitä. Etelä-Koreassa keskitytään tutkimaan metsän tuoksujen vaikutuksia. Sikäläisessä metsäntutkimusinstituutissa tutkijat tislaavat eteerisiä öljyjä ja tutkivat niiden vaikutuksia allergioihin sekä kykyä tappaa stafylokokkibakteereja.

Suomalaisista annetaan teoksessa perinteinen kuva; olemme sisäänpäin kääntyneitä, pakkomielteisesti esimerkiksi marjastamisesta, kalastuksesta, järviuinnista ja murtomaahiihdosta nauttivia, ujoja ja paljon lomailevia kansalaisia. Tietysti tämä on tavallaan totta, mutta tulee esiin kärjistettynä. Toki myös kolme suomalaista, ekologi, psykologi ja luontoaktivisti, saavat asiallisen puheenvuoron. Lukijoille esitellään Helsingin edustan Vartiosaari ja Ikaalisten kylpylän voimapolku. Kirjassa myös mainitaan Suomen virallinen suositus, jonka mukaan luonnossa tulisi viettää vähintään viisi tuntia kuukaudessa. Kuulen tällaisesta suosituksesta ensi kertaa, mutta kuulostaa ihan hyvältä.