Guernica kosketti ja jäi mieleen

Kävin pitkästä aikaa Espanjassa, eikä matkatavaroissa ollutkaan mukana golftarvikkeita. Nyt matkan aiheena kun olivatkin kulttuurikohteet. Aivan perimmäinen syy oli tarve nähdä Pablo Picasson työ Guernica, joka on Madridissa Reina Sofian museossa. Kun nyt sattuu olemaan jo siinä iässä, että tämänkaltaiset toiveet on syytä toteuttaa, ei kannattanut lykätä ajatusta tulevaisuuteen.

Picasson mustavalkoinen Guernica teki vaikutuksen. Se kosketti ja liikutti niin, että vieläkin se saa herkistymään. Sotakonetta symboloiva hevonen oli tietysti hallitseva teoksessa, mutta syvimmin kosketti lapsensa menettäneen äidin tuskanhuuto ja alareunassa esiin työntyvä vaatimaton kukka. Aina on siis toivoa, vaikka näinkin raa´assa tilanteessa. Maailmankuulun teoksen aiheena on natsi-Saksan ilmavoimien pommitus pieneen Gernican baskikaupunkiin huhtikuussa vuonna 1937. Markkinoiden aikaan toteutetussa, massiivisessa hyökkäyksessä kuoli noin 1 600 siviiliä, lähinnä naisia ja lapsia. Teoksen nimi on Guernica, sillä Picasso halusi saada liitettyä nimeen sanan guerra (sota). Ja kuinka ajankohtainen tämä työ on vieläkin, valitettavasti.

Cuencan talot on rakennettu kallion päälle ja kylkeen.
Cuencan talot on rakennettu kallion päälle ja kylkeen.

Tietysti näimme monia muita taideteoksia ja myös modernia taidetta. Sitä oli esillä esimerkiksi Cuencan kaupungin abstraktin taiteen museossa. Jyrkkien kallioiden päälle rakennettu kaupunki on jo sinällään näkemisen arvoinen ja maailmanperintökohde.

Mielenkiintoista oli nähdä, kuinka espanjalaiset lapset saavat jo pienestä pitäen hyvää taidekasvatusta. Museossa näet tapasi niin pienten kuin isompien koululaisten ryhmiä tutustumassa taiteeseen. Pienet oppilaat istuivat ringissä valitun taideteoksen edessä ja kuuntelivat opettajaa. Isommat taas olivat saaneet tehtäviä, ja tehtäväpapereita täytettiin kaverin selkää alustana käyttäen. En muista missään taidemuseossa aiemmin nähneeni tällaisia lapsiryhmiä.

Viikko Madridissa ja lähikaupungeissa (mm. artikkelikuvan Toledossa) sujui hienossa yli 20 asteen säässä. Kuitenkin Madridissakin oli jo talviaika, ja paikalliset kulkivat lämpimissä vaatteissa. Tietysti aamut ja illat olivatkin viileitä. Paluu Suomeen merkitsi totuttelua parin asteen lämpötiloihin.