Golftapoja muilla mailla

Golfmatkailu on mainio tapa tutustua vieraaseen maahan. Vaikka golfin säännöt ovat kansainväliset ja samat kaikkialla, eri maissa on kuitenkin erilaisia muita käytäntöjä. Suomessa on turha puhua golfista eliittilajina, mutta esimerkiksi Italiassa olen kuullut sanottavan, että golfia pelaavat vain vanhat ja rikkaat.

Omakohtainen kokemuskin on golfiin suhtautumisesta Italiassa. Olin kolmen viikon kielikurssilla Firenzessä ja majoituin luostariin, joka oli aivan kielikoulun naapurissa. Söin aamiaisen ja päivällisen luostarin ravintolassa. Olin matkalla yksin, mutta nunnat pitivät tarkkaan huolta päivällisen aikaan, ettei kukaan voinut ruokailla yksinään pöydässä.

Yhtenä iltana minut ohjattiin kahden venetsialaisen eläkeläisopettajan pöytään. He olivat aika innoissaan kaukaisen Pohjolan vieraasta, joka vielä halusi oppia italiaa. He kyselivät koko ajan kaikenlaista, ja harrastuksetkin piti kertoa. Tietysti tuli esiin myös golfin peluu, ja silloin toinen sanoi toiselle capitale ja toinen nyökytteli tietäväisesti päätään. Tilanne oli hupaisa, sillä he kai sillä hetkellä unohtivat minun ymmärtävän italiaa ja kyllähän tuo sana aukeaisi ilman vieraita kieliäkin. En voinut sanoa yhtään mitään, ja keskustelu jatkui muista aiheista. Tästä tapauksesta on kulunut jo yli 10 vuotta, mutta tuskin asenteet ovat siitä kokonaan muuttuneet.

Suomessa ja Ruotsissa vieraspelaajilta kysytään helposti jäsenkorttia, josta selviää tasoitus. Monella kentällä on tietty tasoitusvaatimus. Yhdysvalloissa ei kertaakaan ole kysytty, onko edes green cardia. Siellä riittää taalojen lyönti tiskiin. Olen pelannut niin Cape Codin alueella kuin Washingtonin lähellä sekä Floridassa. Usein täytyy ottaa auto, mutta ainakin Bostonin eteläpuolella sai myös pelata kärryjä vetäen.

Kahdestaan pääsee harvoin pelaamaan, mutta toisaalta on mielenkiintoista pelata vieraiden kanssa. Kerran saimme mieheni kanssa ryhmäämme kaksi miestä. Päättelimme, että toinen oli pomo, sillä hänen hiekkaestejälkensä haravoi aina toinen pelaaja. Kesken pelin toinen miehistä kysyi mieheltäni, paljonko hän ansaitsee vuodessa. Suomalaiselle tuollainen kysymys on outo, mutta pakkohan siihen on jotakin vastata. Minulta ei sen sijaan ansioita kysytty.

Floridassa taas eräällä kentällä ryhmäämme tuli mies, jonka peli ei oikein sujunut. Vaikka lyöntejä tuli runsaasti, hän sanoi reiän jälkeen tyynesti tulokseksi nine eli yhdeksän. Kun tämä toistui, mieheni jo kiristeli hampaita ja kuiskasi minulle, että varmasti tuli enemmän. Pelikumppani varmaan eleistä ymmärsi, mistä on kyse. Hän sanoi, että harjoituskierroksella on tapana laittaa tuloskorttiin yhdeksän, jos rupeaa lyöntejä tulemaan paljon. Pistebogey-pisteitä ei kuitenkaan enää silloin tule. Me suomalaiset olemme tottuneet laskemaan lyönnit hamaan loppuun asti, oli reikätulos sitten 10 tai enemmän. Ehkä meillekin tällainen rento asenne sopisi.