Eläköön lukutaito!

Lukeminen ja yleensä lukemisharrastus on ollut esillä monesti kesän aikana. Sunnuntaina vietettiin kansainvälistä lukutaitopäivää, ja siihen liittyi erilaisia tempauksia.

Tietämättään jonkinlaisen sysäyksen lukemisinnostukselle antoi keväällä MM-jääkiekkojoukkueen maalivahti Kevin Lankinen, joka sattui lehtihaastattelussa kertomaan rakkaasta harrastuksestaan. Hänellä oli kisoissa Bratislavassa mukanaan oikea kirjajärkäle, Hanya Yanagiharan Pieni elämä (945 s.)

Tartuin itsekin tähän kirjaan, ja se vei mennessään. Yhdysvaltalaiskirjailija kertoo neljän nuoren miehen tarinan, mutta erityisesti tulee esiin heidän keskinäinen ystävyytensä. Se on myös kasvutarina, mutta ennen kaikkea se kertoo ihmisestä, elämästä ja elämänkohtaloista. Kaverukset ovat tutustuneet yliopistossa ja sen jälkeen muuttaneet New Yorkiin. Tämä kaupunki onkin kuin viides jäsen tässä tarinassa. Osaltaan se viehätti minua, sillä New York on aina kiinnostava kaikkine rosoineen.

Kirjan päähenkilöksi nousee Jude, joka on löytynyt vauvana luostarin portilta, kasvanut munkkiveljien luona ja kokenut lapsesta asti pahoja asioita. Hän on saanut niin henkisiä kuin fyysisiä vammoja, ja hän on viillellyt itseään vuosia selvitäkseen päivästä toiseen. Juden kamalista kokemuksista lukeminen on paitsi surullista, jopa ajoittain vastenmielistä. Juden – ja muidenkin – elämäntarina kuoriutuu kerros kerrokselta kirjan edetessä ja samalla tietysti nuorten miesten vanhetessa noin nelikymppisiksi. Tarina imee lukijansa kirjan mammuttimaisuudesta huolimatta.

Kevin Lankinen on jatkanut tätä lukuinnostuksensa jakamista perustamalla nettiin lukupiirin.

Lukeminen on niin tärkeä asia, että siitä onkin hyvä pitää messua. Teoreettinen oppiminen perustuu yksinkertaisesti lukemiseen, vaikka on tietysti ihmisiä, jotka omaksuvat parhaiten uutta tietoa kuulemisen kautta. Nettifiidien selaaminen on joka tapauksessa eri asia kuin kirjojen lukeminen.

Lukeminen on Suomessa vähentynyt, ja erilaiset elektroniset laitteet vievät ihmisten ajasta entistä suuremman osan. Helsingin Sanomissa kerrottiin, että nykyään kirjaa luetaan Suomessa päivittäin 8-13 minuuttia, kun verkossa vietetään joka viikko lähes vuorokausi. Näytöltä lukeminen on kuitenkin eri asia kuin kirjaan syventyminen. Näytöltä lukeminen lisäksi kuormittaa aivoja toisella tavalla kuin painetun tekstin lukeminen. Ehkä tuleville sukupolville kehittyy tähän parempia valmiuksia kuin nykyisille polville.

Lukemaan oppii vain lukemista harjoittelemalla, ja erilaiset tutkimukset ovat osoittaneet asian tärkeyden. Nykyään osataan jo muistuttaa, että huono lukutaito tuo myös syrjäytymisvaaran. Ilman lukutaitoa on vaikea pysyä mukana yhteiskunnan kehityksessä, kun kansalaisille tärkeät ohjeet saattavat jäädä ymmärtämättä.

Artikkelikuva: New Yorkin keskuspuiston maisemia. Hanya Yanagiharan teoksessa Pieni elämä myös tapahtumapaikka New York keskuspuistoineen on hyvin esillä.