Eläinsairaalaohjelmat myös opastavat

Television ohjelmisto on kesäaikaan melko vaatimatonta, hyvin uusintavoittoista. Onneksi kesäisin on erilaisia tapahtumia ja puuhailuja ulkona enemmän kuin muulloin, eikä television katselu ole niin tarpeenkaan. Hyvän kuvan kesäisestä television katselusta antaa esimerkiksi Finnpanelin viikon 30 katsotuimpien ohjelmien listaus. Katsotuimpia olivat uutis-, sää- ja urheiluohjelmat. Ne olivat ykkösinä TV:ssä, TV2:ssa ja MTV3:ssa.

Uutiset ja sää minuakin eniten kiinnostavat, mutta yllättäen löysin tänä kesänä myös mielenkiintoisia eläinohjelmia. Useimmat niistä ovat käsitelleet tarkemmin sanottuna eläinlääkärien työtä. Suomalaisen tuttua toimintaa on Yliopistollinen eläinsairaala -ohjelmassa, joka sekin lienee uusinta, mutta minulle se ollut uutta. Amerikkalaista toimintaa taas esiteltiin kolmen eläinlääkärin yhdessä perustamassa eläinsairaalassa. Lisäksi Frii-kanavalla on ollut ohjelmia villieläimiä hoitavan eläinlääkärin työstä ja kissojen pito-ongelmiin perehtyneestä Kissakuiskaajasta.

Tietysti on mielenkiintoista nähdä mitä erilaisimpia hoidettavia eläimiä, mutta nämä ohjelmat ovat myös kuin opetusohjelmia ja siksi suositeltavia.

Esimerkiksi yli 50-vuotias Jaakko-papukaija sai lääkäriltä uudet ravinto-ohjeet, sillä sitä oli edellisen omistajan aikana ruokittu liian yksipuolisesti siemenillä. Esimerkiksi Jaakolle parasta ruokaa on sama kuin omistajan terveellinen ruoka eli nykyinen kasvispainotteinen lautasmalli.

Näissä ohjelmissa tulee kyllä päivänselväksi, kuinka tärkeitä lemmikit ovat perheilleen, vaikka sen tietysti olen ennenkin tietänyt. Sairaiden eläinten hoitoon ollaan valmiita satsaamaan, ja nopeasti potilas pääsee ultraan, röntgeniin tai magneettikuvaukseen. Vaikeinta on katsoa, kun lemmikin kerrotaan sairastavan jotakin parantumatonta vaivaa. Eläinten lopettamista en pysty katsomaan. Ehkä se on siksi liikaa, kun olen oikeasti kahdesti joutunut viemään oman koiran viimeiselle piikille.

Eläinten inhimillistäminen joskus myös häiritsee. Kaikkia eläimiä kutsutaan hän-pronominilla, ja varsinkin amerikkalaisissa ohjelmissa puhutaan aina lemmikin äidistä tai isästä, vaikka kyse on siis omistajasta. Joskus eläinten pukeminen menee myös överiksi.

Kiinnostavaa ohjelmissa on, kun koskaan ei tiedä, mikä potilas milloinkin tulee. Vastaanotolle tuotiin esimerkiksi vuohi, joka oli työntänyt etujalkansa niin tiukkaan aidan rakoon, että jalkaan tuli murtuma sitä pinteestä pois vedettäessä. Amerikkalainen eläinsairaala pystyi antamaan ensiavun ja ohjasi vuohiparan eläinortopedille. Vuohen jalka saatiin paranemaan.

Erikoinen tyyppi oli myös parta-agama. Sitä yritettiin auttaa leikkauksella, mutta vaihtolämpöisen liskon nukuttaminen oli niin riskipeliä, että potilas kuoli hoitopedille. Omistaja oli murheen murtama, vaikka hänelle jäi vielä viisi liskon lajitoveria. Nyt oli kuitenkin kyse hänen sieluneläimestään, mitä se sitten tarkoittaakaan.

Artikkelikuva/Pexels.com: Papukaijojen oikeasta ruokavaliosta on kuulemma harhaluuloja. Papukaijalle on parasta antaa kasvispainotteista monipuolista ruokaa, joka sopii myös omistajalle. Siemenet eivät riitä ravitsemaan papukaijaa.