Digiaika on muuttanut paljon arkea

Uusiin autoihin voidaan asentaa tietokoneita, joiden sovellukset muistuttavat ajajaa vaikka henkilökohtaisista asioista, jos sellaisia tietoja on näppäilty laitteen muistiin. Digiajan kova vauhti vähän epäilyttää, enkä nyt todellakaan tarkoita ajonopeuksia. Tulossahan ovat jopa robottiautot.

Suhtautumistani digikehitykseen on myös muuttanut pari asiaa, jotka olen itse kokenut. Vuoden alusta olen käyttänyt kännykkäni kalenteria ja näppäillyt sinne erilaisia tilaisuuksia, joihin osallistun. Olen tehnyt tätä vähän epäillen ja pitänyt rinnalla myös tavallista paperista kalenteria kuin varmuuden vuoksi.

Kännykkäkalenterini esimerkiksi huomauttaa, että kampaajalle menoon kuluu tietty aika ja liikenne on vähäistä. Naureskelin näitä ilmoituksia, kunnes jonain päivänä istuin kaikessa rauhassa tietokoneellani. Koneen oikeaan kulmaan ilmestyi tiedote, joka kertoi liikenteen olevan vähäistä ja matkan joogatunnille vievän 25 minuuttia. Tunnin alkamiseen oli oikeasti noin 35 minuuttia, minä kotiasussa ja auto tallissa.

Henki hapatuksissa ja nopeusrajoituksia noudattaen ehdin tunnille 5 minuuttia ennen sen alkua. Joogaan ei kuitenkaan koskaan pitäisi mennä viime tipalla, ja mieleni rauhoittui harjoituksessa vasta hetken kuluttua. Nämä ilmoitukset eivät siis enää paljon naurata. Tästä tietysti käy ilmi, että puhelin ja tietokone ovat yhteydessä toisiinsa. Samanlaisia ilmoituksia tulee myös puhelimeen, ja niihin saa hälytysäänen, jos haluaa. Toisaalta tämä kertoo myös siitä, kuinka tietokoneen ääressä helposti katoaa ajantaju.

Viime vuonna sain kokea, mitä on olla matkalla ilman kännykkää. Puhelimeni sanoi sopimuksen irti juuri matkalle lähtöäni edeltäneenä yönä. Heräsin onneksi ilman herätystä, jota ei siis olisi tullutkaan.

Ennen bussille menoa piti saada viesti vastaantulijalle, sillä tietysti piti vasta matkan aikana vahvistaa tarkka saapumisaika. Sain viestin menemään mutkan kautta, ja perillä saatoin lainata ystäväni puhelinta sopiakseni muita tapaamisia. Kaikki kyllä järjestyi, mutta hankalaa se oli. Onneksi kyseessä oli parin päivän kotimaanmatka.

Tuli eittämättä mieleen, kuinka asiat sentään ovat vuosikausia hoituneet ilman kännyköitä. Tosin aikoinaan esimerkiksi yleisöpuhelimia oli joka puolella, nyt sellaisia ei tietääkseni ole enää missään. Lisäksi nämä kertomani pikkujutut ovat vain raapaisu digimaailmassa.