Armo on suloinen salaisuus

Armoa on meistä jokainen kohdannut ja kohtaa elämässään. Se vain on niin vaivihkaista, ettei sitä aina edes havaitse, ei ainakaan aivan heti. Armottomuuden jokainen huomaa halutessaan helposti, mutta armollisuuden tajuaminen saattaa jopa jäädä huomaamatta. Armoa ei voi tilata eikä ansaita, se lankeaa luonnostaan. Armoa pitäisi osata antaa muille ihmisille, mutta myös itselleen. Tässä ajassa tämä on entistä tärkeämpi huomio.

Arjessa emme siihen kristillisessä tai maallisessa muodossa taida kiinnittää huomiota, sillä se on kuin kaapuun pukeutunut salainen voima. Ilahduin, kun löysin Taru Hallikaisen kokoaman haastattelukirjan Armon kintereillä. Teoksen nimi on erityisen onnistunut. Armon liepeestä ei meinaa saada kiinni, vaikka sen läsnäolon juuri ja juuri havaitsee. Armo on salaisuus, kirjoittaa Taru Hallikainen.

Teoksessa yli 30 ihmistä kertoo oman kokemuksensa armosta. Kaikki esiintyvät omilla nimillään, ja kertomukset ovat koskettavia ja avoimia. Armo on todella puhutellut eri tavoin eri henkilöitä. Parhaiten teoksen sisältöä kuvannevat suorat lainaukset kirjan tekstistä, vaikka nämä pakosta jäävät tässä yhteydessä vain raapaisuiksi. Mainitsen vain kertojan etunimen, mutta teoksessa on nimen lisäksi, ammatti ja ikä. Osa on julkisuuden henkilöitä.

”Hän kokee, että hänellä on auttamisvelkaa, joka hänen on maksettava pois. Sanna kävi kauppaa maailman kanssa kaikesta, elämästä, kivusta, armosta, ihan kaikesta, kun hänen lapsensa sairastui syöpään. Nyt hän pyrkii maksamaan sitä velkaa takaisin armottomuuteen asti.” (Sanna)

”Luonto on täynnä ihmeitä, kun herkistyy niitä näkemään ja kuulemaan. Hän näkee suurena armona, että voi herkistyä ja löytää yhteyden luontoon. Kokemukset kantavat Raimoa heikkoina hetkinä.” (Raimo)

”Jukka uskoo hyvään. Hän on kaiken kokemansa ja näkemänsä jälkeen vakuuttunut, että hyvä voittaa viime kädessä pahan. Tragediat joita Jumala sallii tapahtua, kääntyvät lopulta voitoksi.” (Jukka)

”Gazalen käsitys armosta vaihtelee eikä se ole aina samanlainen. Tällä hetkellä se menee alamäkeä, sillä hän näkee maailmassa liian vähän armoa ja armollisia ihmisiä. Hän ymmärtää ja kuulee sota-alueelta kantautuvia tuskanhuutoja.”  (Gazale)

”Marialle kärsimyksenä näyttäytyneet kokemukset toivat varmuutta ja vahvuutta alkaa elää itsensä näköistä elämää ja tehdä siitä onnellisen. Hän kokee löytäneensä kadonneen persoonallisuutensa uudestaan. Maria ajattelee, että se osa häntä, joka on hänen persoonallisuutensa ydintä, oli vuosia piilotettuna, kunnes se pääsi takaisin valoon hänen itsensä armahtamana.” (Maria)

”Suurperheen äitinä Katilla armoon liittyy kiinteästi itsensä ja omien tarpeiden kuuntelu, jotta on voimavaroja auttaa ja huolehtia muista. Vaikka armoa ei voikaan ansaita, ihmisen on tehtävä oma osansa, jotta armo mahdollistaa onnellisuuden itselle ja muille.” (Kati)