Tamminiemi Urho Kekkosen museo

Aikamatkalla Tamminiemessä

Vierailu Tamminiemessä Urho Kekkosen museossa on kuin aikamatka menneille vuosikymmenille. Ajatukset lennähtävät sujuvasti aikaan, jolloin presidentit olivat kekkosia, puhelut soitettiin lankapuhelimella ja asioita hoidettiin paitsi henkilökohtaisesti myös kirjeitse.

Valoisa sali toimi edustustilana. Komea kattokruunu on tsekkiläinen. Tamminiemi on ollut museona vuodesta 1987.
Edustustilojen flyygeli on ollut helposti käytettävissä.

Museoon tulijaa tervehtii vastaanottotiskin takaseinältä Ilja Glazunovin vuonna 1973 tekemä muotokuva talon entisestä isännästä. Tämä aikanaan ristiriitaisin tuntein vastaanotettu teos on saanut museosta pysyvän sijoituspaikan. Eteisaulasta avautuu näkymä valoisaan edustustilaan, jossa tsekkiläinen kristallikruunu valaisee Linnasta tuotuja kalusteita, flyygeliä ja aikanaan presidentille lahjoitettuja taideteoksia. Koko alakerta on edustustilaa paitsi vaatimaton keittiö ja presidentin työhuone. Yläkerrassa ovat yksityistilat.

Presidentti Urho Kekkosen työpöytä kuin silloin ennen.
Lapsenlasten Timon ja Tean rintakuvat ovat esillä yläkerran aulassa.

Työhuoneen kaksoisovi on tehokkaasti äänieristetty, ikkunat ovat erikoislasia ja työpöytä varustuksineen on presidentin aktiiviajalta. Yläkerrassa on sohvaryhmiä, presidenttiparille rakkaita taideteoksia ja yllättävän askeettisesti sisustetut makuuhuoneet.

Tunnelma pysyy hyvin menneessä, kun Tamminiemen opas kertoo ryhmälle elävästi, miten talossa on asuttu ja eletty. Kuin pisteenä i:n päälle hän valitsee vuonna 1976 tehdystä tv-dokumentista sopivia paloja täydentääkseen  vielä kertomaansa.

Tea Kekkonen kertoi ryhmällemme lapsuusmuistoja Tamminiemestä.

Näiden seinien sisällä eletyt vuosikymmenet saavat lisää elävää sisältöä mukavasta sattumasta. Tamminiemessä on lehtijuttua varten paikalla Kekkosen pojantytär Tea Kekkonen, jolle talo on ollut aikoinaan mummola. Tämä oli myös lehtihaastattelun aiheena. Tea Kekkonen juttelee luontevasti ryhmällemme ja kertoo lapsuusmuistojaan Tamminiemestä.

Taneli ja Brita Kekkosen lapset Timo (s. 1957)  ja Tea (s. 1963) tulivat tapaamaan isovanhempiaan yleensä lauantaisin, ja silloin myös kokoonnuttiin yhdessä ruokapöytään.  Kun vanhemmat valmistelivat Rooman-muuttoa Tea asui Tamminiemessä 11-vuotiaana kuukauden ja kävi sieltä koulua.

– Täsmällisesti piti aina tulla ruokapöytään. Lapset olivat myös pöydässä, johon hovimestari tarjoili ruoan. Mitään gourmet-ruokia ei ollut, mutta kotimaista kalaa syötiin paljon. Hyvät ruokatavat oppi jo pienestä pitäen, Tea Kekkonen muistelee.

Urho Kekkonen ei Tean kertoman mukaan koskaan korottanut ääntään, ja hän oli lapsen näkökulmasta aina työtä tekemässä. Sylvi Kekkosen Tea muistaa tiukempana kurinpitäjänä. Isoisän ja -äidin kutsumanimiksi omaksuttiin italialaiset nonno ja nonna. Tamminiemen henkilökunta tuli myös lapsille läheiseksi. Erityisesti Tea mainitsee pitkäaikaisen kodinhoitajan Ester Markkolan ja hovimestari Pekka Vilppaan.