Aikaeroon sopeutuminen ottaa aikansa

Kello kannattaa siirtää jo lentokoneessa paikalliseen aikaan.
Kello kannattaa siirtää jo lentokoneessa paikalliseen aikaan.
Aikaeron vaikutus ihmiseen on ajankohtainen puheenaihe, kun siirrymme normaaliaikaan. Tunnin aikaerosta en ole koskaan tuntenut mitään vaikutusta, mutta sekin on kuulemma jollekulle vaikea. Joka tapauksessa kellonajan siirtely tuntuu turhalta, ja joskus se on oikeasti harmittanut. Muistan takavuosina laskeneeni, että taloudessa oli 14 kelloa, joiden aika piti päivittää. Nykyään ei onneksi ole niin monta, ja osa aparaateista muuttaa automaattisesti aikansa.

Sen sijaan isommat aikaeromuutokset tunnen hyvinkin selvästi. Nyt on ajankohtaista sopeutua Yhdysvaltain itärannikon ajan jälkeen taas tähän kotimaan aikaan. Jo ennen matkaa tutustuin erilaisiin ohjeisiin, joilla aikaerorasitus vähenee. Osaa pystyin noudattamaan, osaa en.

Suomen ja New Yorkin aikaero on seitsemän tuntia. Mennessä olimme perillä iltapäivällä paikallista aikaa ja sinnittelimme hereillä kello 22:een. Kuitenkin yöllä kello 3 heräsimme molemmat, samoin seuraavina kahtena yönä. Kolmen päivän jälkeen elo tuntui normaalilta. Paluu onkin toinen juttu. Palasimme maanantaiaamuna, ja vieläkin herääminen kello 10 tuntuu vaikealta. Olo ei ole muutenkaan normaali, lähinnä samanlainen kuin huonosti nukutun yön jälkeen. Kuitenkin uni on ollut normaali ja riittävä.

Tämä vaiva tietysti helpottaa aika nopeasti, ja nyt normaaliaikaan siirtyminen vielä lisää helpotusta. Onneksi ei tarvitse miettiä töissä jaksamista kuten vielä kahden aikaisemman Atlantin ylittämisen jälkeen. Aikaerosta toipuminen on myös hyvin yksilöllistä, sillä esimerkiksi naapurini sanoi lentävänsä aikavyöhykkeitten yli ilman mitään jälkiseurauksia. Minullekaan ei esimerkiksi 2-3 tunnin aikaero tuota vaikeuksia.

Noudatin mielestäni ohjeita hyvin. En nauttinut lennolla alkoholia, siirsin rannekellon jo koneessa määränpään aikaan ja ryhdyin perillä elämään heti paikallisen ajan mukaan. Tosin yhtenä päivänä tällä viikolla sorruin päiväunien nukkumiseen, sillä olin yöllä herännyt jo kello 3 enkä saanut sen jälkeen unta. Paluulennolla nukkuminen ei oikein onnistunut, se oli lähinnä torkkumista. Sen sijaan nukkumaan menon aikaistaminen tai myöhentäminen etukäteen on vaikeaa, sillä väkisin ei kukaan pysty nukahtamaan. Äskettäin myös kerrottiin, että jokaisella on oma nukkumis- ja nukahtamisrytminsä, ja se tuntuu uskottavalta.